Hyvää uutta vuotta!

Termos!

Mää oon viettäny elämäni ensimmäisen ja parhaan joulun. No ekan tietty siks, että mää synnyin vasta kesällä. Ja parhaan siks, että...arvaatteko? Ai ette. No mää kerron.

No ekaks...satoi lunta. Sitä tuli ja tuli ja mää olin ihan että "häh?" Ja sitten mää vaan menin sinne pyörimään.

Oon myös uhmannu luonnonvoimia ja käyny lenkillä ihan hirveillä paukkupakkasilla, niin että tassut melkein jääty maahan kiinni. Mutta mää oon jo iso mies, ni ei tommonen pikkukylmyys mua paljon heilauta...

Ja sitten...meille tuotiin ihana puu sisään. En kyl yhtään tajunnut minkä takia, mutta kai se on jotain näit joulujuttuja. Joka tapauksessa se koristeltiin ja siihen laitettiin valot ja mää sain sen juurelle ihan oman juomakupin (mikä oli hassua, kun en mää oikein mahtunut edes juomaan siitä). Ja lopulta sen juurelle kasattiin kauheeton määrä paketteja, joissa oli päällä värikkäät paperit. Ja ajatelkaa, kaikki mulle!

(äiti: Aku, äläs nyt höpötä, ei ne kaikki olleet sulle...)

No ainaskin 5 pakettia oli mulle! Mää sain possun:

Harmi vaan, että possu on jo siirtynyt autuaammille maille röhkimään.

 Ja sitten mää sain tämmösen superihanan vinkulelun:

Ja sain vielä semmosen lötköpötkö vesirottapehmon, mutta sekin päätti jo kualla eikä siitä ole kuvaa.

Sitten sain kaksi pakettia herkkuja. Hah! Ne tunnistin heti. Syöksyin salamana mun ikioman nappulapaketin kimppuun ja aloin syömään. Silloin ajattelin, että kyllä joulu on ihana asia.

Ettekä ole kuullu vielä kaikkea: mun mummi ja mun Vili-serkku (kissa, huom huom) oli kylässä. Kyllä. Rapsutukset oli siis taattu pyhien ajaksi. Mutta Vili ei kyl oikein osaa leikkiä, ja se on tyhmää. Mää yritin kaikkeni, ja välillä me vähän painittiin, mut ei siit sitten sen kummempaa saatu aikaan. Onkohan sillä joku ongelma?

Vai onkohan se joku salainen agentti tai jotain, kun se on niin cool?

No niin. Nyt siis tiedätte. Mulla oli ihan megajoulu (kissa, herkkuja, mummi, joulukuusi, lunta, lahjapaketteja ja - ai niin - vähän kinkkuakin). Olin tonttunakin siinä nelisen sekuntia; just sen verran, että äippä sai tän alla olevan kuvan otettua.

Ja nyt mää toivotan kaikille mun kamusille upeaa Uutta Vuotta!

Mun ihmiset sanoo, että vuosi vaihtuu kohta. Se tarkoittaa, että minustakin tulee pian oikea aikuinen. Jee!

t. Aku

Reissaamista ja sylkyttelyä

Moikka!

Mää oon näinä päivinä 6 kk. Tarkalleen ottaen 11.11. Hieno päivämäärä, eiks vaa?

Mun elämään mahtuu isoja asioita sitten viime kerran...mitäs niitä nyt onkaan. Niin!

Olin reissussa mun mummilla ja tapasin mun serkun Vilin. Apua se on kissa!!

Auttelin mummia keittiöhommissa ja pappaa takan lämmityksessä. Kiirettä piti.

Kävin shoppailemassa...

Viime päivinä mää oon vaan keskittyny kasvattamaan uusia kulmahampaita. Äiti käytti mut lääkärissäkin, ja siellä yks täti työnsi sormensa mun suuhun. Mää en ollenkaan tykänny semmosesta ja yritin silleen vaivihkaa kertoo sille, että nyt pois ne nakit mun suusta. Äiti väittää, että mä yritin purra sitä tätiä, mut eihän se nyt pidä paikkaansa!

Viime viikonloppuna mun vanhat alakulmurit putos pois. Ja nyt ootellaan, että yläpuoleltakin putoo. Äiti sanoo, että sitten vois ootella hammaskeijua. Mikä ihme sekin on? Tuokohan se jotain herkkua?

Mää oon saanu myös uuden villapaidan. Naamasta voitte kattoo, mitä mää sitä tykkään:

Tässä mää oon äitin sylkyssä. Henna-sisko räpsi meistä kuvia.  Mää en oikeen viihdy sylissä, mutta äitin sylissä on hyvä olla. Ainakin vähän aikaa ja joskus :) <3

Ja arvaattekos, mitä mää kuulin tänään? Mää saan koiraserkkuja!

Mutta niistä kerron enemmän seuraavalla kerralla :)

t. Aku-reissukoira

Testi

Moi,

Tämmöset velmut kysymykset, johon enkeli-Minni on joskus vastannut. Mäkin halusin. Että nyt saatte tämmösen syväluotauksen Aku the mäyräkoiraan.

Mikä on lempipuuhasi?
- Leikki. Uusien juttujen opettelu äitin kans (saa herkkuja). Kaiken mahdollisen pureminen. Nukkuminen :)

Montako kertaa päivässä käyt lenkillä?
- Öö---lasketaanko se lenkiksi, että juoksee pihalla miljoonaa? Sateella kertakin on liikaa, aurinkoisella säällä...miksei voida mennä useamminkin?

Metsäily vai asfalttiviidakko?
- Metsäily. Vaikka oon mä asvalttiviidakossakin käynyt (Espoo). Selvisin.

Pidätkö uimisesta?
- Onkse sitä märkää puuhaa? Suihkukin on kauhistus...

Järsitkö mielelläsi oikeita-/puruluita tms.?
- Kaikki luut on nam! Poron kylkiluissa on erityisen hyvä vivahde.

Mikä on pahin kepposesi, mitä olet ikinä tehnyt?
- Olen syönyt keittiön seinästä tapetin (oliks tää hyvä?).

Kaveeraatko kissojen kanssa vai ajatko ne pois tontiltasi?
- Mikä on kissa?

Missä ja miten nukut?
- Omassa punkassa tai keittiön lämpimällä lattialla. Tai sohvalla isin kainalossa.

Pidätkö pienistä lapsista?
- Jaa...en oikein tiedä. On ne ihan ok, mutta en tykkää jos ne huitoo.

Harrastatko "puutarhanhoitoa"?
- Joo. Jaloruusut on mun erikoisalaa, ja myös mustikkapensaat.

Harrastatko mitään ohjattua toimintoa, esim. agility, koirakoulu tms.?
- Kohta. Toko tai joku semmonen käytöskoulu. Jo on aikakin, äiti on ollut välillä ihan mahdoton!!

Kavereita ja kuumotusta!

Hello!

Mä en oikein oo kynämiehiä, sori. Yritän kyl vähän reipastua, mutta ku mun mielest nää konehommat on vähän tylsiä. Kaikki mun ihmiset istuu tän ruudun ääres monta tuntia päivässä, ja se on ihan tylsää. Silloin ei kukaan ehdi rapsuttaa eikä antaa mulle ees mitään namia. Höh! Mä valitan kohta jonnekin liittoon tai jotain.

Ai huonosti asiat? Noo....ei nää ny niin hirveen huonosti ole...äitin kans piti lähteä kouluun tällä viikolla, mutta paril tytöllä alkoi juoksuaika, niin kurssia siirrettiin. Mä en tajua juoksusta mitään. Äiti selitti, että mä kyllä tajuaisin (vähän liiankin hyvin), jos olisin samas huonees juoksuisen tyttösen kaa. Ne on niinku jotain hormonijuttuja.

Tänää meil kävi koirakamuja, yks Kalle ja Umka. Kalle on iso sakemanni-rottis-noutaja-mix, tosi cool ja ihan kiltti, mutta silleest aika oman arvonsa tunteva, ettei sen nenälle kantsi mennä hyppimään. Mä vähän pelkäsin kunnioitin Kallea, enkä kauheesti ärsyttänyt sitä (ihan pikkusen vaan).

Umkan kans me juostiin ja riehuttiin ihan hulluina! Vitsit se oli kivaa! Umka on 1,5-vuotias mix-tytsy, joka on kotoisin ulkomailta (waude). Tehtiin uudet treffit perjantaiksi.

Sitten mun naapuriin on muuttanut Justus. Se on pieni Kleinspitz ja muutaman viikon mua nuorempi. Äiti sanoi, että me saadaan leikkiä yhdessä, kunhan Justus on saanut rokotukset. Vähän aikaa pitää vielä siis odotella. Me ollaan Justuksen kanssa jo nenätuttuja.

Tässä on Justus. Se painaa alle 2 kiloa ja liikkuu hyppimällä kuin superpallo.

Ja näin me nuuhkitaan aidan läpi...

Tänä viikonloppuna mulla oli muutenkin onnenhetket: kummitäti kävi mua katsomassa. Se on mun lempi-ihminen ja siltä mä saan aina namia ja rapsutuksia, niin nytkin. Siitä hyvästä mä nuolin sen ihan ihan läpimäräksi...

Ihania syyshetkiä mun kamusille ja kaikille lukijoilleni :)

Aku

Sataa

Moikkelis!

Yks ilta mää olin menossa pissalle, niin voi kauhistus! Taivaalta tippu jotain märkää! Äiti sano, että se on vettä. Että siellä sataa. Sitten sitä vettä alko tulla ihan hirveesti, ja mää olin tyrmistynyt! Eihän tommoseen ilmaan voi mäyräkoira mennä, siällähä kastuu!!

Enkä mää sitte menny. Onhan niitä sisälläki ihan hyviä pissapaikkoja.

Syksy tulee. Mikähän sekin on? Kaikki vaan hokee, että syksy tulee. Onkohan se kiva? Tuokohan se herkkuja? Voinkohan mä pureskella sen varpaita? Jotenkin toi sataminen liittyy syksyyn, niin että se ei ole kyl kivaa...

Äiti sanoi yks päivä, että me mennään kouluun. Jännää. Menenköhän mä samaan kouluun ku Henna ja Eemeli? Menenköhän mä ekaluokalle? Tuleeko äitiki mukaan? (eiks se o vähän noloo?)

Tässä mä pelaan salkopalloa. Se on hauskaa :)

Toivottavasti ei sada ja toivottavasti syksy on kiva ja tuo paljon herkkuja!

Aku

Iso miäs ja syndet

Morjensta!

Oon kasvanu kamalasti. Oon jo 3 kk, maanantaina 11. elokuuta on mun virallinen synttäripäivä. Toivottavasti mää saan silloin jäätelöä, se on mun herkkua. Oon asustanut  kotona jo...öh...aina? Tä? Neljä viikkoa, sanoo äippä. Oon ollu jo miljoona kertaa lenkuralla. Ja oon...oppinut olemaan päivän yksin. Niin! Äiti ja iskä lähti töihin ja noi pikkuihmiset kouluun, niin mää olen ihan yksin kotona. Siis kotivahtina, tiädättehän?

Että kaikkee mää oon oppinut viime viikkoina, niin etten o ehtiny oikein mitää tänne kirjoitellakaan.

Ja mää sain tänään synttärilahjan: uudet valjaat ja hihnan. No voi jehna! Enhän mää niistä ny niin tykkää, mutta kyl noi ny menee....

Tässä teille kaikille mun 3 kk synttäri-mälfie. Kyl kai te kaikki tiädätte mikä on mälfie?

Ja vielä pari tyylinäytettä siitä, miten mäykky makaa. Ihana levyttää aamuauringossa, kun ei ole vielä liian kuuma...

Ja nyt mun pitää taas juosta...uudet puruhommat odottavat :)

t. Aku

Täys kymppi!

Nimittäin viikkoja mulla täynnä. Ja arvaattekos mikä muu?

No arvosana ensimmäisen viikon saavutuksista mun uudessa kodissa. Ainaski mun mielestä.

Ette usko vai? Mä voin luetella heti kymmenen esimerkkiä, ni kellekään ei jää epäilystä:

Itsearviointi ekasta viikostani:

1) Kotiuduin. Elikkäs mun perhe tottu muhun eikä ne enää itke entisen ajan perään eikä haikaile niitä päiviä, kun mua ei vielä ollut. (äiti: "mites ne sun itkemiset?")

2) Nukuin hyvin. Ja pidin seuraa äitille, kun se jostain syystä nukkui sohvalla koko viime viikon. Se piti ihme hurinaa nukkuessaan, olikohan se kipee tai jotain? Yritin olla ihan hiljaa ja hipsin välillä pisullekin niin, etten herättäny sitä. Mutta kyllä se kuiteski kerran yössä heräsi. (äiti: "niin, pyyhkimään niitä pissoja...")

3) Söin. Huomasin, että mun ihmiset vahti ruokakuppia ja sitä, missä tahdissa siitä katosi ruoka, ni mä päätin välillä hotasta sen ihan tyhjäksi. Joskus piti nuolla tyhjääkin kuppia, kun ei ne tajunnu täyttää sitä tarpeeksi usein. Vaikka ei se nuoleminen kyl useinkaan mitään auttanut... (äiti: "olisit syönyt ajallasi...")

4) Juoksin pihalla ja otin haltuun mun vahtialueen. Se on iso, ja se on onneksi aidattu, niin pysyy epäilyttävät tyypit ulkopuolella ja mun vahtihomma on vähän helpompaa. Juoksin jo ekalla viikolla ihan hirmuisesti. Talon takana oleva metsä on erityisen vaativa vahdittava. Sieltä kuuluu koko ajan jotain ääniä, ja niitä täytyy tarkkailla. (äiti: "onhan siellä tosiaan pari oravaa...")

5) Opin kulkemaan portaita. Jep. Sisältä terassille on valtavan suuret rappuset (äiti: "hah, kaksi pientä porrasta"), ja osaan kulkea ne nyt aivan itse ylös alas ilman apua...hyps ja hyps vain.

6) Leikin ja pelasin. Täällä on ihmisveli Eemeli ja ihmissisko Henna. Mä olen leikittänyt niitä, ne on vielä lapsia. (äiti: "hmm...mikäs sä sitten olet?")

 7) Otin tilanteen haltuuni. Kun ei tääl ihan selvästi kukaan muu sitä tehnyt, niin mun piti. Eli näytin näille ihmisille, että jos ne ryppyilee, niin ne voi tulla kokeilemaan, miltä mun purukalusto tuntuu. Ne on aika usein jo päässy sitä kokeilemaan, ku selvästi täällä on ollu kaaosta ilmassa. (äiti: "sanonko, missä on kaaosta....")

8) Haukuin. Kyllä vain. Eiks mäyräkoiran kuulukin haukkua? Eilen illalla, iskä ei halunnut tehdä tuttavuutta mun purukaluston kanssa ja se yritti niinku itse ottaa tilanteen haltuun (mikä on ihan käsittämätöntä), ni me vähän keskusteltiin. Mä jouduin haukkumaan sille. Kyl se onneks kerrasta uskoi.

9) Olen käynyt hihnalenkillä. Joo. Enhän mä mitää hihnaa tarvitsis, mutta vissiin lain mukaan - ku ihminen ja koira on yhdessä lenkillä - niitten välillä kulkee hihna. Ja onhan se tietysti turvallisempaa silleen, ettei ihminen lähde vahingossa ihan omille teilleen. Joka tapauksessa ihan kivaa se on ollut, varsinkin se syliosuus, ku vaikka iskä nostaa syliin ja kantaa ne tylsimmät osuudet, kuten märät asvaltit. Ja enhän mä kuitenkaan jaksais kantaa noita isoja mörsköjä, että parempi näin päin.

 

Lenkillä on ihanaa tarkkailla luontoa, on paljon upeita hajuja ja hienoja kukkia. Mä oon huomannut, että mä tykkään kukista aika paljon.

10) Olen oppinut katsomaan äitiä silmiin. Eiks o hassua! Juu. Äiti puhuu katsekontaktista. Ihan niinku mä en katsois sitä muutenki, ni se on halunnut, että me oikein harjotellaan sitä. No okei....mä olen nyt sitten suostunut siihen juttuun, kun aina kun mä katson sitä silmiin, mä saan herkkua. Joo, hullun hommaa, mutta menköön nyt.

Eli kyl tää mun mielestä on niin täys kymppi tää viikko.

Bonuksena voin vielä sanoa pari juttua, mitä mulle selvisi: mulla on mummo ja mulla on kummitäti. Kyllä!

Kummitädin mä vien sitten joskus myöhemmin näyttelyyn, kunhan se ensin vähän perehtyy asiaan. Mummon kanssa me vaan jutellaan mukavia :)

Nyt mä lähden nukkumaan. Tavataan taas kaikki kamuset, missä ikinä oottekin!

Aku

9 viikkoa!

Heipsan!

Eilen eli sunnuntaina 13.7.2014 täytin 9 viikkoa. Olen siis jo melkein iso poika. Selvisin ekasta yöstä uudessa kodissa ihan hengissä, vaikka se vähän koville ottikin. Päätinkin heti aamulla, kun olin aamukahvilla Ville-isin kanssa terassilla, että tästä tulee hyvä päivä:

Niinpä mä sitten puuhailinkin kaikenlaista, kuten juoksentelin ympäri pihaa, leikin mun uusilla leluilla, otin päiväunia (usein), söin ja....olin suloinen :)

Toisen yön mä nukuinkin jo ihan tukkina, kerran kävin vaan pisulla ja pari kertaa äiti mua silitteli. Mutta maanantainaamuna sitten 6.30 ilmoitin perheelle, että huomenta, se olis uusi aamu!

Ja kaikki oli just ihan ok :)

Palaillaan....

Kotona Mäntsälässä

Moikka taas!

Nyt me vihdoin ehditään äitin kaa kirjotteleen. Toi muuttorumba vei nääs aikaa, se on aina semmonen urakka, niinko tiedätte. Pitää pakata ja purkaa ja rahdata paikasta toiseen. Mutta nyt tilanne on jo rauhoittunut, ja mä olen aloittanut kotiutumisen oikein hienosti.

Elikkäs asustan Mäntsälässä; Helsingin ja Lahden puolivälissä. Hyvien yhteyksien päässä siis. Äiti sanoo, että tästä paikasta on tehty laulukin, jonka nimi on "Mäntsälä mielessäin", ja että siinä laulussa sanotaan, "kuka Mäntsälässä viihtyy, sitä ymmärrä en". No mutta mä ainakin viihdyn ihan hyvin, sen voin sanoa jo kahden ensimmäisen päivän perusteella.

Tässä muutama kuva siitä, kun mä tulin uuteen kotiin lauantaina 12.7.2014 hyvin nukutun automatkan jälkeen. Kuten huomaatte kuvien vauhdikkaasta laadusta, mulla oli hurja tutkimustahti päällä heti ensi minuuteista:

Sitten kun talo oli suunnilleen tutkittu ja asuinkelpoikseksi todettu, päätin ottaa keppokevyet tupsluurit sapuskan päälle Henna-siskon kainalossa.

Illalla mulle tuli ikävä entistä kotia ja mammaa ja koirasiskoja ja koko isoa perhettä siellä. Mun uusi perhe järjesteli mun lohduttamiseksi siskonpetiä lattialle. Mutta mä olin sitä mieltä, että iso peti olis niinku mua varten. Ja sitä paitsi Sari-äiti on aivan mainio purulelu, vaikka äiti ei ole samaa mieltä.

Ei tuosta siskonpetistä sitten tullutkaan mitään, ja minut laitettiin nukkumaan omaan koppaani makuuhuoneeseen. Yöllä oli kamala ikävä, itkin kovasti. Äiti hyssytteli ja sylkytteli minua melkein koko yön.

Aamulla kaikki olikin jo paremmin.