sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Sinäkö se oot?

Moi!

Minä se oon! Syksy on tullut ja on pimeetä ja kylmää ja kaikkee. En tykkää. En varsinkaan sateesta, mutta onneksi vielä ei hirveesti ole satanut. Pimeellä en mene ulos, paitsi korkeintaan kakalle ja sit tuun äkkiä takas sisään. Jos ulkoillaan päivällä ja aurinko paistaa, niin kaikki on hyvin!



Olin tänä syksynä koulussa, taas. Koko perhe oli. Saatiin oikein yksityisopetusta. Mulle tehtiin ensin jotain testejä, ja niiden mukaan olen hyvin herkkäsieluinen koira. Äiti oli vähän ihmeissään, kun mä olen kuulemma viime kuukausina alkanut pomottaa kotona. Mutta jonkun on pakko! Jos kukaan ei pidä jöötä tässä hullunmyllyssä, niin mun on pakko, eiks ne tajua sitä?

Koulussa mulle opetettiin "ei", "paikka", "tule" jne. Ihan niinku mä en muka ennenkin olis osannut noita aina tarvittaessa. Mun mielestä läheskään aina ei vaan tarvii...äippä ja isi on ihan hirveitä tiukkapipoja. Että muka joka kerta pitäisi?!? 

Ja nyt ne selittää sit kaikille, että tää on loppuelämän koulu ja että mä en saa pomottaa ja että mun pitää totella. En tajua ollenkaan, minkä takia en saa esimerkiks haukkua, kun ulkoa kuuluu omituisia ääniä. Isi sanoo, että ne on vaan auton ovia, mutta miks kaikki paiskoo auton ovia mun etupihalla? Tai miksi en saa haukkua mun veljelle, kun se juoksee vessaan tai ryntää sen huoneesta? Mä haluan vaan kertoa, että ei saa tulla ja mennä niin ryminällä. En tajuu!

Mut se pahin juttu, sitä en kehtaa edes tunnustaa. Mä oon ollu paha mun rakkaalle siskolle :(
Se on rakastanut mua liikaa, niin et mua alkoi ahistaa, ja nyt me opetellaan kokonaan uutta tapaa olla yhdessä. Oon saanut anteeksi mun törttöilyt, mutta nyt mun pitää tosiaan ihan oikeesti opetella uskomaan, että mä EN ole tän lauman johtaja, vaan noi ihmiset on. Mun siskokin. Vaikeeta se tulee olemaan, mutta kai se on pakko. Nyyh.






Viliä mä saan pomottaa, jos haluan. Mutta se ei suostu pomotettavaksi.
On se aika cool kissa, mutta en suostu olemaan yhtään sitä huonompi.

Näytin kesällä mökillä Vilille, että mäkin osaan pyydystää hiiriä ja leikkiä niillä ennen teloitusta.
Sitten söin hiiren turkkeineen päivineen. Oli aika lyhyt matka luonnosta ruokapöytään :)


Ai niin joo, näittekö jo, että mä oon päässyt kirjaan? 

Äippä kirjoittaa lapsille seikkailukirjoja, ja tänä syksynä julkaistussa toisessa kirjassa seikkailee tietysti mäyräkoira, jolle minä sain olla mallina. Kirjassa koiran nimi on Nipsu, ja se on melkoinen salapoliisi. Äippä ei kelpuuttanut tuohon kanteen mitään muuta kuvaa kuin mun älykkään kuonon. Heh.


Kauniita syyspäiviä ja mukavia lenkuroita toivoo
kansikuvapoika Aku


ps. kirjoista kiinnostuneet, kannattaa vierailla sivulla


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

MAHTAVAA MÄYKKYVUOTTA 2016!

Ja termos pitkästä aikaa!

Miten teidän vuosi on alkanut? Mun vuosi on alkanut hyvin. Viime vuosi päättyikin ihan hyvin, en kauheesti piittaa paukuista. On ne vähän ärsyttäviä eikä pissalla ole kiva käydä, kun räiskii, mutta ei ne mua niin hirveesti haittaa. Paitsi kyl viimeksi sattui niin, että kun olin pihalla iltapissillä niin aika lähellä posahti iso paukku. Mulla jäi kyllä asiat kesken, oli pakko mennä sisään ja nopeesti! Myötätunnolla ajattelen kyl kaikkia kamuja, joita todella ottaa hermoon se paukuttelu. Ei o kivaa. Mä EN TAJUU mitä noi ihmiset siinä näkee?!?

Onks teillä lunta? Meillä täällä Mäntsälässä on ihan kauheesti lunta ja lisää sataa koko ajan. Mahtavaa peuhata pihalla ja käydä lenkuroilla, nyt kun niistä hirmupakkasista päästiin.





Eilen kävi hassusti, käytiin äipän ja siskon kaa kävelemässä ja kuinka ollakaan, tavattiin pitkäkarvainen lajitoveri Mauri mummonsa kanssa. Mauri oli mahtityyppi, mutta ihan juniori vielä - ei vuottakaan, hih! Siinä jutellessamme paikalle osuivat lyhytkarvaiset lajitoverini Väinö ja Lotta isäntänsä ja emäntänsä kanssa. Mahtavia mäyriäisiä hekin, rispekt! Voi kun nähtäisiin vielä uudestaankin; äippäkin oli ihan ihmeissään, että miten voikaan sattumalta osua niin mahtava sakki mäykkyjä samoille kulmille.





Tänään me on peuhattu ja puuhattu pihalla. Mun veli on tehnyt lumitöitä, kun mun iskällä on selkä ihan kauheen kipee. Se menee maanantaina leikkaukseen. Mua pelottaa! Tuleeko se kahdessa osassa kotiin, kun ne sanoo, että sen selkä leikataan?!?!? Toivottavasti ei :(

Siskon ja äipän kaa rakennettiin mahtava lumilinna. Mä autoin kaivamaan vallihautaa sen ympärille. Siinä riittää vielä kyllä puuhaa useammaksi päiväksi. Leikittiin siskon kanssa piilosta.



 





Mukavia talvihetkiä ja lumileikkejä mun kaikille kamusille!
Mä tulen taas kertomaan kuulumisia vähän keväämmällä.

Muistattehan, että minut löytää myös Instagramista: @akuthedoxie


Moi moi!

Aku